Pääkuva: Oona Mynttinen oli menossa pulahtamaan Lahtelan mökillä.
Kävin Kotaniemessä ensimmäisen kerran joulukuussa 2018. Meillä oli ainejärjestömme Lööppi ry:n perinteinen pikkujoulumökkeily. Olin kuullut Kotaniemestä legendaa jo aikaisemmin ja harmitellut, etten ollut vuotta aikaisemmin päässyt fuksina mukaan mökkeilemään.
Ensimmäiset muistoni ovat Lahtelasta. Muistan, kuinka ajoimme mökille säkkipimeässä hyvin hidasta vauhtia mutkittelevalla ja jäisellä tiellä. Hommasimme ainejärjestön rahoilla mökille paljun, jonka haimme Jämsän keskustasta, teimme paljon ruokaa, etsimme kuumeisesti lähdettä, saunoimme ja pelasimme trivial pursuittia (toimittajien lempipeli, jossa pääsee pätemään). Sunnuntaina lähtiessämme pihatie oli jäätynyt niin pahasti, että palju oli lähes mahdotonta saada ylös mäen päälle. Puolet meistä ihmetteli hieman rapeissa tunnelmissa, miksi moottoria huudatetaan pihassa niin paljon ja puolet meistä kaivoivat lumen alta hiekkaa tielle ja työnsivät autoa.
Lööpin mökkeilyjä tuli tulevaisuudessa vielä lisää. Koronavuosina innostuimme vuosikurssini tyttöporukan kanssa viettämään vuosittain syksyä Kotaniemessä. Meidän ehdoton lemppari oli Selkälä. Minulla on hyvin lämpimiä muistoja pannukahveista, korttipeleistä, naku-uinneista ja yhteisistä hoilailuistamme. Yhdellä mökkireissulla meillä kaikilla oli korvamatona Arttu Wiskarin Tässäkö tää oli.
Muutin pois Jyväskylästä vuonna 2022, mutta Kotaniemeä en ole voinut jättää taakseni. Nykyään raahaan mukaan kotiseutuni ihmisiä. Viimeksi olimme keväällä 2024 Kotaniemessä kahden tyttökaverini kanssa. Sillä kertaa olimme Kärkelässä. Muistan ikuisesti, kuinka meitä oli varoitettu valtavasta lumimäärästä, joka esti ajon mökin pihalle.
Olin juuri ennen mökkireissua ollut pahassa kuumeessa ja raahasimme kolmistaan painavia kasseja upottavassa hangessa mökkiin, joka oli miinuksen puolella. Olimme ehdottomasti halunneet korkata kevätkauden. Hytisin takki päällä mökissä monta tuntia. Näin jälkikäteen asia naurattaa meitä ja muistelemme reissua usein. Olimme päättäneet, että mökkiviikonloppu on someton ja se toteutui. Samalla me kolme kaupunkilaista saimme kokea totaalisen karaistumisen, kun aurinkokennot eivät olleet keränneet tarpeeksi energiaa, jotta mökissä olisi ollut valoja. Lisäksi jouduimme hakkaamaan järveen kirveellä aukon, josta kannoimme vettä saunaan.
Kesä-Kotaniemi on minulta vielä kokematta, joten se minulla olisi seuraavana edessä. Omat vinkkini Kotaniemeen ovat seuraavat: mene Kotaniemeen syksyllä, se on silloin parhaimmillaan, pulahda järveen, mutta muista ottaa sellaiset kengät, joilla voit kävellä veteen (pohja on todella kivikkoinen) ja lopuksi asennoidu siihen, että Kotaniemi on aikamatka ja ota siitä kaikki irti! Kuuntele Radio Suomea tai Nostalgiaa, pidä sometauko ja kanna vettä saunaan niin julmetusti, että nukahdat illalla saman tien kun pää osuu tyynyyn.
Oona Mynttinen
Allekirjoittanut on toimittaja ja entinen järjestöaktiivi, joka sai koulutuksensa Jyväskylässä, mutta on sittemmin muuttanut takaisin kotipaikkakunnalleen etelään ja kaipaa Keski-Suomen talvia.