Pääkuva: Mökkitalkkari Jarmo Sanaslahti on toimittanut Kotaniemeen osan siellä käytetyistä klapeista. Tällä kerralla täydennystä tuli Lahtelan puuliiteriin. KUVA: Hannu Tuovinen.
Jämsäläinen yrittäjä Jarmo Sanaslahti on pitänyt huolen siitä, että Keski-Suomen Journalistien mökkikylässä Kotaniemessä on voinut lomailla rauhallisin mielin. Jos mökeillä on tullut eteen jotakin yllättävää, hänen apunsa on ollut noin ja vain neljän kilometrin päässä.
Sanaslahti (s. 1958) on palvellut KSJ:tä pitkään mökkitalkkarina. Hän on käynyt hoitamassa yhdistyksen tiluksilla jos jonkinlaisia asioita.
– Polttopuiden toimituksista se alkoi, Sanaslahti muistelee.
Tuolloin elettiin todennäköisesti 1990-lukua. Vuosien saatossa Sanaslahden työnkuva Kotaniemessä on laajentunut klapeista ”hieman”. Hommia on ollut niin monenlaisia, että seuraava lista on taatusti puutteellinen. Tässä silti muutamia esimerkkejä:
Pihapuiden kaataminen. Myrskytuhojen raivaaminen. Rankojen kuskaaminen metsästä mökeille. Tienvarsien niittäminen.
Autojen hinaaminen, kun ne ovat jääneet sutimaan mäkeen.
Teiden lanaaminen. Auraaminen.
Niinä vuosina, kun Lahtela oli avoinna myös sydäntalvella, Sanaslahti antoi mökkeilijöille lämpimät alkuvauhdit. Hän kävi pyynnöstä kytkemässä lämmityksen päälle aina päivää ennen lomailijan saapumista.
Toisinaan hän piipahti samalla sähkökaapilla myös vieraiden lähdettyä.
– Joskus kävin katkaisemassa virrat, kun mökkeilijä oli unohtanut ne päälle.
Onpa Sanaslahti lähtenyt myös lukitsemaan auki jääneen mökin ulko-oven.
Palokuntamaista nopeutta lähdöissä ei ole yleensä tarvittu.
– Ei onneksi.
– Yksi syy siihen tietysti on, että mökeillä ei ole vesijohtoja, jotka monesti teettävät sellaisia ongelmia.
Sanaslahti tuntee seudun läpikotaisin. Hän on asunut kotitalossaan koko ikänsä lukuun ottamatta yhtätoista kuukautta armeijassa. Aikoinaan hän aloitti opintiensä lähellä kotiaan – ja Kotaniemeä – Vaherin kansakoulussa.
Alueen paljasjalkaisena asukkaana Sanaslahti on osannut ohjata oikeaan numeroon, kun Keski-Suomen Journalistit on tarvinnut mökkikyläänsä esimerkiksi timpuria tai sähköasentajaa. Kysymällä mökkeilijät ovat saaneet häneltä ajankohtaista tietoa paikallisesta lumi- ja jäätilanteesta. Keväisin häneltä on tiedusteltu valtatien ja mökin välisestä soratiestä, jonka kunto on ajoittain arvoitus.
Erään laajemman siivouksen yhteydessä Sanaslahti tilattiin hakemaan Kotaniemestä jätekuorma. Pois lähtevien kasaan seuloutui kaikenlaista sekalaista kampetta, jolle ei nähty käyttöä mökeillä.
Nyt seuraa paljastus.
– Tyhjennettiin mökin alustaa, ja sieltä löytyi kahdet puusukset: Järviset ja Peltoset. Enhän minä niitä malttanut viedä jäteasemalle, Sanaslahti kertoo.
– Otin talteen. Vielä kun löytäisin niihin jostain monot, niin minähän tervaisin sukset ja ottaisin ne mukaan seuraavalle Ylläksen-reissulle. Olisi aika legendaarista pistää ne siellä telineeseen nykyajan suksien viereen.
Sanaslahti on liikunta- ja urheilumiehiä. Perheen lasten yleisurheiluharrastus teki hänestä aikoinaan aktiivin urheiluseura Kaipolan Vireeseen.
Hän luotsasi seuraa kaksitoista vuotta puheenjohtajana. Rupeaman loppuvaiheeseen osui seuran 70-vuotisjuhla, jota vietettiin näyttävästi sadan hengen voimin. Sanaslahden jälkeen Vireen puheenjohtajana on jatkanut hänen vaimonsa.
Sanaslahden elämää on määrittänyt paljon se, kun hän otti vastaan viestikapulan vanhemmiltaan ja tarttui sukupolvenvaihdoksessa maatilan ohjaksiin vuonna 1983. Aluksi hän jatkoi lihakarjan pitämistä, kunnes luopui siitä vuonna 1990. Viljan viljeleminen jatkui tilalla vuoteen 2024. Sen jälkeen pelloilla on kasvanut pelkästään heinää.
Viimeiset 35 talvea Sanaslahti on ollut kausitöissä Himoksen laskettelukeskuksessa. Hän on tehnyt työvuoroja pääasiassa lumettajana.
Pari vuotta sitten Sanaslahti jäi vanhuuseläkkeelle, mutta työntekoa hän ei ole lopettanut. Mökkitalkkarina hän touhuaa Kotaniemen lisäksi usealla muulla mökillä. Päijänteellä liikkuville hän vuokraa mailtaan venepaikkoja ympärivuotisesti.
Nuorena Sanaslahti opiskeli autoasentajaksi ja työskenteli alalla muutaman vuoden. Huollot ja korjaukset ovat jatkuneet pienimuotoisesti.
Sanaslahti edustaa maaseudun perinteistä moniosaajaa.
– Tänä päivänä sitä tarvitaan vielä enemmän. Peltoa pitäisi olla vähintään sata hehtaaria, jotta voisi elää pelkästään sillä. Pikkutiloilla on keksittävä oheistoimintaa, hän sanoo.
Mökkitalkkarina pärjää Sanaslahden mukaan joustavuudella. Neuvokkuuttakin tietysti tarvitaan. Sanaslahti kertoo tarinan muualta kuin KSJ:n Kotaniemestä, mutta esimerkki kuvastanee hyvin hänen palveluhenkisyyttään ja kykyään löytää ratkaisuja.
– Yksi isäntä soitti kerran, että olisivat tekemässä rosvopaistia ja tarvitsisivat puolitoista mottia hienoa hiekkaa.
– No, minähän tilasin sitä omaan pihaani nuppikuorman – kymmenkunta mottia –, kun myyjä ei lähtenyt toimittamaan sitä pienempää määrää. Sitten vein hiekkaa omalle asiakkaalleni hänen tilaamansa verran.
Kotaniemeä Sanaslahti luonnehtii eräässä mielessä poikkeukselliseksi paikaksi.
– On harvinaista, että yhdellä porukalla on noin iso alue ja siellä kolme erillistä mökkiä niin kaukana toisistaan. Jokainen porukkaa saa olla siellä ihan omissa oloissaan. Se ei ole niin kuin Himoksella, jossa seuraava mökki on aina viiden metrin päässä.
– Ja eihän kesämökkitonteilla yleensä ole niin paljon myytävää puuta kuin mitä Kotaniemessä on ollut.
Kun Sanaslahdelta kysyy, millaisina mökkeilijöinä journalistit ovat näyttäytyneet hänen silmissään, rehellinen mielipide tulee suureen kohteliaisuuteen pyrkien ja kaikella lämmöllä.
– Joskus on jäänyt pikkuisen sellainen kuva, että kaikki journalistit eivät välttämättä ole kauhean lahjakkaita teknisesti.
– Ne varmaan kirjoittavat hyviä juttuja, mutta käytännön asiat… Ennen sanottiin, että peukalo vähän niin kuin kasvaa tuossa keskellä kämmentä.
Sanaslahti muistelee esimerkkinä erästä yhdistyksen talkoopäivää, johon hänet oli pestattu puunajoon.
– Journalistien piti olla apuna, mutta tuntui, että ne olivat enempi tiellä. Piti katsoa, etteivät ne jää alle, kun ne halusivat ottaa kuvia toiminnastani. Piti melkein hätistellä niitä kauemmaksi, ettei tule tapaturmia.
– Mutta ei voi yleistää. (Ari) Mäntylähän on oikea sahankäyttäjä!
Työnjako sinällään on Sanaslahden mielestä hyvä ja kannatettava asia.
– Niinhän sen pitää ollakin, että jokainen tekee niitä hommia, joita osaa. Kyllähän minäkin annan ammattilaisen hoitaa tietyt työt ja teen itse ne, jotka minä hallitsen.
– Semmoista verkostoitumistahan maaseudulla pyritään nykyään paljon tekemään.
Monialayrittäjänä Sanaslahti ei ole koskaan tiennyt aamuisin, millaisia kaikenlaisia työtehtäviä päivä tuo tullessaan.
– Ei ole ollut tylsää, hän sanoo.
Viime aikoina Sanaslahden kotitilalla on pohdittu mahdollista seuraavaa sukupolvenvaihdosta.
– Asiasta on puhuttu, mutta se on kesken.
Teksti: Mikko Lundell