Pääkuva: Juhannusmaisemaa Selkälästä vuonna 2005. KUVA: Korhosten kotialbumi
Lomani Kotaniemessä eivät sisältäneet suurta draamaa tai kommelluksia. Enemmänkin rauhaa ja perinteisiä mökkitouhuja eli grillausta, saunomista ja uimista perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa. Päijänteen järvimaisemissa tuli vietettyä kesiä vuodesta 2004 aina koronavuosiin saakka.
Kotaniemi tarjosi myös hyvän majoituspaikan Jämsän riennoille. Lahtelasta on suunnattu kaveriporukalla Himokselle juhlimaan uutta vuotta, ja samalta mökiltä käsin on käyty katsomassa MM-ralleja. Kurvailivathan autot tuolloin ihan Vaherin sataman nurkilla.
Ensikosketukseni Kotaniemeen sain kuitenkin yhdistyksen järjestämissä talkoissa. Niitä vetivät Keski-Suomen Viikosta Paula Siltari ja Hannu Tuovinen. Kun konkareilta oli oppinut jokaisen mökin vinkeet, oli helppo suunnata lomailemaan. Ja onhan talkoot ihan mahtava paikka vaihtaa ajatuksia kollegoiden kanssa!
Mökkipäiväkirjat olivat parasta ajanvietettä grilliherkkuja sulatellessa ja saunan lämpiämistä odotellessa. Avaavathan ne Kotaniemen historiaa hauskalla tavalla. Kävijät ovat kertoneet havaintojaan luonnosta, kirjanneet ylös ilman sekä veden lämpötilat ja jopa paljastaneet parhaat marja- ja sienipaikat. Löytyypä sieltä myös oma merkintä poliisin vierailusta Kotaniemessä kesältä 2006. Virkavalta oli soitettava paikalle, kun Kärkelän rannassa kellui kuollut hirvi.
Etenkin polttopuut ovat kirvoittaneet päiväkirjoihin lukuisia kommentteja. Eikä suotta. Ikinä ei ollut täyttä varmuutta, ottiko puut oikeasta pinosta ja minne tekemänsä pilkkeet sai pinota. Ja aina joku oli polttanut saunassa märkää puuta.
Kun päiväkirjoja on luettavaksi vuosien takaa, voi niistä seurata myös mökkien ylläpitoa. Paljon on tehty ja uurastettu, että yhdistyksen jäsenet saavat nauttia!
Kotaniemessä lomailuni on jäänyt nyt taakse. Kaksi kesää olen mökkeillyt Toivakassa omalla mökilläni. Ei liene yllätys, että ensimmäisiä hankintoja sinne oli mökkipäiväkirja.
Virpi Korhonen
