Pääkuva: Anna Pihlajaniemi on tässä juuri lähdössä Lahtelasta, mutta palaa joka kesä.
Rakkaimmat lapsuusmuistoni liittyvät mökkikesiin Puukkoisissa. Matkustimme mökille perheen kanssa 1980-luvulla hankalasti kolmella bussilla kotoa Heinolasta ja viivyimme viikkotolkulla. Yksi mökkeilyn ihanimmista asioista oli maata sateisina päivinä sisällä ja lukea Jämsän divarista ostettuja Tom & Jerryjä. Sitten lämmitettiin sauna.
Jossain vaiheessa mökki myytiin, ja vuosikymmeniä myöhemmin minusta tuli keski-ikäinen. Aloin kiinnostua sukutarinoista ja hautausmaista ja haikailla lapsuuden mökkimaisemiin. Keksin kysyä Keski-Suomen Journalisteilta, olisiko yhdistyksellä mökkiä vuokrattavaksi ja saisiko sen vuokrata helsinkiläinen toimittaja.
Toin lapseni Lahtelaan. Luonto ympärillä tuntui heti tutulta, rehevältä. Mökissä oli helppo hengittää. Kotona Helsingissä oli ollut stressaava kevät, mökillä päivät alkoivat sekoittua. Emme tehneet juuri mitään, ja niin oli hyvä. Ruuanlaitossa oli oma hommansa, ja mökin hyllyssä oli luettavaksi juuri niin kummallisia vanhoja kirjoja kuin mökillä kuuluukin olla. Uni tuli illalla heti. Sitä ennen lämmitettiin sauna.
Nuorempi lapsi oli saanut keväällä koulusta palautetta: ei keskittymiskykyä, puhuu liikaa, haasteita kaverisuhteissa ja äänenvoimakkuudessa. Lahtelassa lapsi sai elämänsä ensimmäisen kalan. Hän odotti sitä laiturilla pitkään ja kärsivällisesti hiljaa. Voi ilmettä hänen iloisilla kasvoillaan, kun kala söi.
Vanhempi lapsi oli maannut keväällä paljon sängyssään puhelin kädessä. Nyt hän suostui lähtemään Lahtelaan ja otti tyttöystävänsä mukaan. Teinit saivat majoittua ja pussailla saunalla, mutta he hakeutuivat sieltä myös ihmisten ilmoille sipsipussiensa ja viinirypälerasioidensa keskeltä.
Yhtenä päivänä panin merkille, että kaikki lapset olivat jättäneet kännykkänsä sängyilleen. Se oli ihmeellinen näky. Netti ei toiminut, joten puhelin lakkasi hetkeksi kiinnostamasta. ”Apokalyptinen tunnelma”, totesi teinin tyttöystävä, mutta ihan tyytyväisen oloisesti.
Koska teinien kännykät olivat hyödyttömiä, pelasimme yhdessä Aliasta. Kaikkia nauratti. Ympärillä pöydällä olivat suloisessa sekamelskassa hyttysmyrkyt, hammasharjat, päiväkirjat, voiveitset ja pelikortit. Otin kuvan muistoksi, vaikka muistaisin muutenkin.
Anna Pihlajaniemi
