Pääkuva: Esa Koski (edessä oik.) sai yllätysvieraita Lahtelaan. KUVAT: Katariina Vuorinen
Raukea alkukesän lauantai Lahtelassa vuonna 2012 kääntyi nopeasti päälaelleen.
Meitä oli siellä kolme: minä, Katariina Vuorinen ja Panu Hämeenaho, ja mökkireissun toinen päivä tosiaan vaikutti käynnistyvän hitaasti. Panu valitteli väsymystä ja sanoi vetäytyvänsä päivänokosille saunakamariin. Katariinakin lähti kävelylle, joten asettauduin istuskelemaan Lahtelan rantaan vieville rappusille. Yhtäkkiä olin yksin, mutta en älynnyt epäillä mitään.
Siinä lämpimässä taisi jo silmäkin lupsahtaa, kunnes säpsähdin pahanpäiväisesti: jostain alkoi kajahdella moniäänistä – ja kovaäänistä – laulua. Männikkömetsät ja rantojen raidat. Mitä täällä tapahtuu? Keski-Suomen kotiseutulaulu tuntui kaikuvan joka puolella ympärilläni, mökin yläpuolelta ja järveltä päin takaisin.
Näinkö se hulluus yllättää, saatoin ajatella, sillä aistiharhalta kuulostavan musiikin lisäksi näin mökin takana kalliolla liikettä. Mäkeä alas valui laulavia hahmoja kohti mökkiä – ja minua. Tuskin zombeja kuitenkaan, eivät ne maakuntalauluja laula. Katselin ja kuuntelin näkyä suu auki, kunnes aloin ymmärtää.
Minua oli puijattu, siis ihan täysillä viilattu linssiin! Ei Panu unille ollut mennyt eikä Katariinakaan kävelylle. He olivat juonineet tätä jo pitkään. Ja nyt ympärilleni oli kerääntynyt pitkälle toistakymmentä hyvää ystävää eri puolilta Suomea iloiset virneet kasvoillaan ja onnitteluja toivotellen. Siitä alkoivat nimittäin Kosken pojan yllätyssynttärijuhlat.
Lahtelaan oli salakuljetettu kakut kynttilöineen, ihan täysi catering. Illan mittaan oli ohjelmassa improvisoitua teatteria, lauluesityksiä ja alastomana puuhun kiipeämistä. En tiedä, onko Lahtelassa sitä ennen tai sen jälkeen esiintynyt rockyhtye – mutta silloin esiintyi, sillä hämäläiset vanhat soittokaverini roudasivat paikalle rummut, kitarat ja vahvistimet.
Olin täyttänyt neljäkymmentä jo aiemmin keväällä, mutta ihan pelkkää laiskuuttani olivat juhlat jääneet järjestämättä. Yllätys Lahtelassa oli täydellinen, kiitos hauskuudesta vielä osallisille!
Esa Koski