Pääkuva: Oman syntymäpäivän viettämistä Selkälässä 31.5.2023.
Toukokuussa 2023 olin päättänyt vaihtolukukauteni Yhdysvaltojen Kansasissa ja palannut Suomeen. Minun piti päästä pian kotikotoani Lappeenrannasta Jyväskylään, koska kesätyöni maailman vanhimman suomenkielisen sanomalehden kesätoimittajana alkoivat. Oli kuitenkin yksi pulma: Jyväskylän vuokrakämppäni sopimus oli alkamassa vasta kesäkuun ensimmäisenä päivänä.
En jostain syystä edes ajatellut tälle ajalle muita asumisvaihtoehtoja kuin Kotaniemeä. Valitsin Selkälän, koska halusin testata sitä; aiemmin olin ollut vain Lahtelassa.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä kaipasin tuolloin pientä maadoittumista Jämsän maalaismaisemassa. Viimeinen kunnon elämys Amerikassa oli monsteriautonäytös Kansas Cityn stadionilla, ja sitä ennen olin käynyt automatkalla Coloradossa. Kaikkia näitä kokemuksia sulatellessa teki eetvarttia lueskella rottinkituolissa, saunoa puusaunassa ja peseytyä ämpärin ja kauhan kanssa.
Minusta Kotaniemessä on parasta sen puhdas luonto, erityisesti ilma. Se sieraimissaan tuntee tulevansa hetki hetkeltä terveemmäksi. Kotaniemessä nukkuu myös käsittämättömän makeita unia, varsinkin kunnon saunan jälkeen. Ja ainakin minulla Kotaniemi-unien käsikirjoituksessa on ihan uutta potkua verrattuna tavanomaisiin unien tapahtumiin.
Olen tykännyt nukkua raikkaassa ilmassa ja viileässä aina. Lapsena kaipasin teltaan, teininä nukuin asuntovaunussa varhaisesta keväästä syksyn pikku yöpakkasiin asti. Olen varsinainen raitisilmauni-connoisseur, ja Kotaniemi täyttää kovimmatkin vaatimukseni – joka mökin osalta.
Kun käytin Kotaniemeä väliaikaisasuntona, ei haitannut, vaikka työmatka kesti autolla tunnin. Jos olisi joutunut heräämään jostain ankeasta paikasta, olisi varmasti potuttanut pitkähköllä työmatkalla, mutta Kotaniemessä on vaikea herätä pahalla mielellä.
Yksi Kotaniemen hyvistä puolista on muuten, että ajomatka Jyväskylästä on miellyttävä. Ensin sileää asvalttia ja sopivan korkeat nopeusrajoitukset, sitten vähän rallimeininkiä hiekkateillä. Muistakaa toki ajaa lopussa hiljaa turvallisuuden takia.
Ensimmäinen Kotaniemi-käyntini oli (Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijoiden ainejärjestö) Lööpin kanssa marraskuussa 2021. Saimme olla Lahtelassa pari yötä vastineeksi siitä, että teimme syystalkoohommat. Vapaa-ajalla pidimme lystiä. Kaljaa kului ja hyvää pitsaa laitettiin. Pelasimme Kreisi-Aliasta ja totta kai saunoimme. Ikävä kyllä Lööpin Kotaniemi-reissut ovat sen jälkeen olleet tauolla. Olisi korkea aika elvyttää perinne.
Olen mielissäni siitä, että Kotaniemessä on nykyään kunnon aurinkosähköt kahdella pienemmällä mökillä ja vesipumput kesäisin toiminnassa. Nykyihminen on sen verran fiksu, että ymmärtää, että sopiva määrä teknologiaa tekee elämästä mukavampaa.
Kun ei tarvitse mökille mennessä huolehtia, onhan mukana varmasti otsalamppu ja täyteen ladattu varavirtalähde, ja saunavedet saa hanaa kääntämällä, mahdollisuus potutuksen mieleen hiipimiseen laskee huomattavasti. Kyllä kelpaa.
Teemu Lähde
Keski-Suomen Journalistit ry:n puheenjohtaja
