Pääkuva: Anja Kaisanlahti Selkälän rantakivillä.
”Ja jos minä kultaa huuhtoisin, kultakimpaleen vaskooliin saisin, mutta en vakkaani mustikkaa, en mustikan mustikkaa ämpärin pohjalle, köyhä olisin, kurja ja osaton kuin märkä töppönen männynoksalla”, runoilee Anja Erämaja.
Voisiko sen paremmin sanoa!
Kotaniemi on tarjonnut minulle parinkymmenen vuoden ajan talven mustikat. Joskus olen saanut kerätä marjat jopa mökin pihalta. Joskus poiminta on ollut haasteellisempaa. Muutama vuosi sitten lähimmät mustikat löytyivät parin kilometrin päästä korkean mäen huipulta. Ämpärillisen noukin, viimeiset litrat vaatteet läpimärkinä rankkasateen yllätettyä.
Sade yllätti myös ihan ensimmäisellä Kotaniemi-lomallani yli 20 vuotta sitten. Olin suunnitellut lomani totta kai sen pohjalle, että aurinko paistaa koko viikon pilvettömältä taivaalta. Mutta ilmojen haltija oli toista mieltä. Kesken loman lämpö laski lähelle kymmentä astetta, ja samalla alkoi reippaan tuulen tuoma sade.
Selkälän mökki kaipasi lämmitystä, mutta liiteri oli lähes tyhjä klapeista. Pahaksi onneksi polttopuiden teko oli ulkopuolella osaamisalueeni. Lähdin ensi töikseni Jämsään ostamaan kumisaappaat, sadetakin ja erän klapeja. Illemmalla saapui pelastajaksi sisko, jonka mielipuuhaa oli halkojen hakkaaminen.
Nämä kokemukset eivät missään nimessä ole päällimmäisiä muistojani Kotaniemestä. Eivätkä ne edes ole huonoja kokemuksia, pikemminkin päinvastoin. Kun kokee jotain voimakasta, silloinhan oikein tuntee elävänsä!
Selkälä on vuosien mittaan ollut mielimökkini Kotaniemessä. Näköala Päijänteen suurille selille on uskomattoman kaunis. Maisemaa, vesilintujen sukeltelua ja silloin tällöin näköpiiriin ilmaantuvia veneitä katsellen voi viettää pitkiä aikoja.
Hiljaisuus kutsuu paikalle myös metsän asukkaita. Esimerkiksi lehtopöllö tuli eräänä Selkälän iltana tutuksi soitettuani biologiystävälleni.
Lahtela on siitä parempi mökki, että siellä on sähköt. Ei tarvitse pelätä kaasun loppumista ja voi kerätä mustikkaa jo puolivälistä viikkoa jääkaappiin odottamaan kotipakastusta.
Ensimmäinen Lahtela-viikkoni 15 vuotta sitten sattui hellekauteen. Muistan, kuinka istuin pitkin päivää bikineissä mökin portailla Hannu Mäkelän Mestaria lukien. Siirryin aina rapulta toiselle auringon kierron mukaan. Välillä piipahdin uimassa, sitten jaksoin taas istua auringossa. On niitä hellepäiviä toki myöhemminkin ollut.
Olen ollut onnellinen, että olen voinut tarjota myös lukuisille mökittömille ystävilleni mökkilomaa. Irma on päässyt keräämään rakastamiaan mustikoita, Anneli on saanut muistella lapsuuttaan Päijänteen toisella rannalla ja Kaarina hoitolapsineen päässyt hengähtämään.
Monet letut ja makkarat on paistettu rantagrillissä niin Selkälässä kuin Lahtelassa.
Anja Kaisanlahti
Kirjoittaja on ollut KSJ:n jäsen vuodesta 2003.