Pääkuva: Princess Abiang pääsi kokeilemaan soutamista Päijänteellä.
Tulin Filippiineiltä töihin Jyväskylään syksyllä 2023. Sitä seuraavana kesänä ensimmäinen suomalainen ystäväni Linda ja hänen kumppaninsa Kimmo, joka on Kotaniemen mökki-isäntiä, kutsuivat minut viettämään juhannusta Selkälään. Se oli ensimmäinen juhannukseni Suomessa, joten olin innoissani.
Hyppäsimme autoon, ja pian huomasin olevani yksinkertaisella ja hiljaisella mökillä järven rannalla. Mökki ei ole mitenkään ylellinen, mutta se tuntui minusta todella kauniilta, täydelliseltä.
Puut kahisivat lempeästi. Järvi liplatti. Linnut lauloivat.
En ollut koskaan aiemmin ollut suomalaisella mökillä. Eikä mökkeily ole minulle kovin tuttua muutenkaan. Sanoisin, että mökkeily ei ole Filippiineillä kovin yleistä. Perheet käyvät vapaa-ajalla yleensä piknikeillä rannoilla tai lomailevat lomakeskuksissa.
Grillasimme nuotiolla makkaraa, kanavartaita ja kasvisnyyttejä. Ne maistuivat todella herkullisilta. Sain myös maistaa silliä. Maku ei ollut paha. Jos kuitenkin söisin niitä, sekoittaisin ne salaattiin tai ainakin riisiin.
Ruoan jälkeen lähdimme veneretkelle. Kävimme katselemassa kahta muuta mökkiä järveltä.
Sain soutaa ja myönnän, että se oli vähän vaikeaa, koska en ollut koskaan ennen tehnyt sitä. Mutta soutaminen vaikutti hyvältä liikuntamuodolta, joten ei valittamista.
Ihailin järven kauneutta. Ympäriltä kuului vain luonnon omia ääniä, mikä oli todella rauhoittavaa. Taivas oli kirkkaan sininen, ja valkoiset pilvet näyttivät kuin hattaroilta.
Kun palasimme rantaan ja yritin astua venetelille, se liikahti, ja kenkäni kastui vedessä. Niin tapahtui toisenkin kerran. Meitä nauratti.
Sauna kutsui. Saunominen on kuulemma perinne, joka tekee mökillä vietetystä ajasta erityistä. Pääsin kokeilemaan koivusta tehtyä vastaa elämäni ensimmäisen kerran. Se oli todella hyvä kokemus. Linda sanoi, että vastominen parantaa ihon verenkiertoa.
Saunominen oli kuin terapiaa, joka nollasi kehoni ja mieleni.
Epäröin hypätä veteen, mutta uskaltauduin sinne lopulta kastautumalla hitaasti. Vesi tuntui aluksi kylmältä, mutta kun siihen tottui, se oli virkistävää. Ensimmäisen pulahduksen jälkeen juoksin saunaan. Palavan puun tuoksu oli lohdullinen.
Illalla istuimme mäntyjen alla. Joimme kahvia, katselimme järven tyyneyttä ja juttelimme.
Se oli minulle ilon ja mielenrauhan täyttämä päivä. Tauko arjesta. Hidastimme tahtia, ja koin olevani osa luontoa.
Unohtumaton päivä!
Princess Abiang
Sairaanhoitaja, joka työskentelee ohjaajana Kuurojen Palvelusäätiön Palvelukeskus Metsolassa Jyväskylässä.