Pääkuva: Uimahetki Kärkelän rannassa Päijänteellä. KUVAT: Harri Nurminen
Olen lapsesta asti harrastanut kaksipyöräisiä, etenkin karkearenkaisia adventurepyöriä. Lapsuuden polkupyörästäkin piti muokata crossimallinen, jolla sitten päästelin pitkin metsäpolkuja.
Välillä minulla oli neljä erilaista moottoripyörää: MZ-museopyörä; 125-kuutioinen kisaviritteinen enduro; 600-kuutioinen TransAlp, joka oli rakennettu alustaa myöten uusiksi hiekkatieajeluun, ja 800-kuutioinen BMW:n adventure, joka ei säiky moottoriteitäkään.
Pari vuotta sitten ajattelin, että kohta loppuu tuuri enduroreiteillä, ja luita katkeilee. Myin sitten kisaenduron pois ja samalla myös museopyörän. Nyt ajelen jäljelle jääneillä kahdella vuorotellen riippuen siitä, haluanko kikkuraisille hiekka- vai asfalttiteille.
Harrastus on tuonut minulle hyviä kavereita ja vienyt paikkoihin, jotka muuten olisivat varmaan jääneet kokematta. Mahtavia maisemateitä ja upeita kohtaamisia mukavien ihmisten kanssa.
Tuntemattomat ihmiset tulevat harvoin juttusille kaupan pihalla, jos liikun autolla, mutta moottoripyörällä liikkuessani he tulevat tavan takaa. Varsinkin vanhemmat miehet. He haluavat kertoa omia moottoripyöräkokemuksiaan.
Viimeksi tuli Rengossa kahvilan terassilla noin seitsemänkymppinen mies kertomaan, kuinka hänen isänsä ajoi aikanaan Päijänteen ympäriajoja.
Asun Hämeenlinnan maaseudulla, ja usein ajelut suuntautuvat välille Hämeenlinna–Tampere–Jyväskylä. Yksi ajokavereistani Teemu harrastaa samanlaisia pyöriä ja onkin luontevaa, että ajelemme paljon yhteisiä reissuja.
Silloin, kun haluamme tehdä parin päivän ajelun, olemme usein varanneet mökin Kotaniemestä: kerran Selkälän, ja sitten tykästyimme Kärkelään. Se on ehdoton suosikkimme – juuri sopivan kompakti kahdelle hengelle. Saavumme sinne illan suussa ja lähdemme jatkamaan matkaa hyvin nukutun yön jälkeen. Yleensä käymme toukokuussa ennen varsinaista sesonkia.
Olemme aika omavaraisia. Emme juuri käytä kuin kaasuhellaa kahvin ja teen keittämiseen. Saunan toki lämmitämme. Illalla istumme nuotiolla, ja siihen polttopuut keräämme metsästä.
Teemu on ammatiltaan sähkömies. Kerran kännykkää ladatessaan Kärkelässä hän huomasi, että pistorasian kansi oli aivan irti, ja johdot vain löysästi kiinni. Hänellä oli moottoripyörälaukussaan perustyökaluja, ja ammattimiehellä ei kauan nokka tuhissut, kun viat oli korjattu. Muuten mökillä on aina kaikki toiminut hyvin. Joskus kaasuhella on vaatinut ”herättelyä” ennen kuin liekki on syttynyt.
Mökki on lähes aina ollut moitteettomassa kunnossa, ja itse olemme pyrkineet samaan – kantaneet sopivat polttopuut sytykkeineen saunalle ja tupaan. Samoin olemme jättäneet sinne ylimääräiset tuikkumme ja kynttilät sekä tietenkin siivonneet jälkemme ja vieneet roskat mukanamme.
Kaikki Kotaniemen vierailuni liittyvät moottoripyöräilyyn. Vain kerran olemme vaimon kanssa olleet siellä muutaman päivän pikalomalla. Ei sillä, että Kotaniemi ei meille sopisi, vaan yhteiset matkamme suuntautuvat yleensä ulkomaille tai Lappiin.
Harri Nurminen
Kirjoittaja on valokuvaaja ja videokuvaaja. Hän on Suomen freelance-journalistien (SFJ) jäsen.